yleisön pyynnöstä kirjoitan nyt postauksen Aleksista.
Aloitan nyt vaikka kertomalla Aleksista ihmisenä, eli Aleksi on sellanen tosi valosa persoona, sille ei voi olla (kauaa) koskaan vihanen ja se on tosi harvoin huonotuulinen. Aleksi on tosi rento ja luotettava ihminen, kiltti ennenkaikkea. En osais kuvitellakkaa et Aleksi koskaan tahalleen satuttais ketään. Rakastan siinä varmaan eniten just sitä et tiiän voivani puhua senkaa ihan mistävaan!
Elikkä minä ja Aleksi ollaan tunnettu joku reilu 2 vuotta, tutustuttiin kasiluokalla ja alettiin pyörimään samassa porukassa. Ajansaatossa sit ruvettiin olee enemmän kahestaan ja meist tuli parhaat kaverit.
Miten tähän nykytilanteeseen sit päädyttiin? varmaan sellanen kysymys mikä mietityttää useita, joten selitän sen nyt sit tässä. Myönnän et koko ton meijän kaveruuden ajan olin kokoajan vähän kiinnostunu Aleksista, mut mietin kokoajan sillee "se on vaa mun kaveri" ja elin sen mukaan. Nyt sitte tossa joulun jälkeen ruvettiin jostain syystä Aleksinkaa pyörimään tosi usein kahestaan, mikä sai vaa nää mun tunteet sitä kohtaan kasvamaan, mut päätin etten pilaa kaveruutta avautumalla niistä. No olinki onnekas, yks ilta oltiin täs meillä ja puhuttiin kaikkee, sit Aleksi kerto mulle et sil on tosi sekavat tunteet ku kokee tuntevansa jotai mua kohtaan. Olin iha shokissa! olin samaan aikaan nii onnellinen ettei mitää rajaa, mut samaan aikaan mua pelotti et menetän mun parhaan kaverin. Seki pelkäs, joten sovittiin et eletään päivä kerrallaan ja katotaan miten käy, jos tuntuu oudolle nii ollaa sit vaa kavereit et ei viel siinä vaiheessa sitouduttu mitenkään. No siinä jatkettiin sitte elämää silleen et alettiin hitaasti edetä ja lähestyy toisiimme sillee enemmän ku kavereina, sit tää asia tuli viel muutamien päivien pääst puheeks ja siin vaihees molemmat oli valmiita lähtee yrittää seurusteluu. Tiietää molemmat miten iso riski se on meijän kaveruudelle, mut tunnetaan oikeesti toisemme niin hyvin eikä mikään oo koskaan tuntunu oikeemmalta ku tää! Loppujenlopuks, mehä ollaan jo aika vanhoja ja uskon et tän ikäsenä nää jutut kestää. Kuulostaa varmaan oudolle tän ikäseltä, mut uskon olevani Aleksinkaa koko loppuelämän, muut ajatelkoon mitä haluaa.
Vaikka ollaanki nyt yhessä nii kyllä edelleen Aleksi on mulle se paras kaveri, kenen kanssa ensimmäisenä haluun jakaa surut ja ilot. Eihän se samanlaista kaveruutta oo enää todellakaa niiku ennen, mut silti.
Paljon onnea sulle ja Aleksille! Toivotaan, että teijän juttu kestää loppuelämän. Noin mäki ajattelin ku aloin seurustella mun exän kanssa 14 vuotiaana ja nyt ku viime vuonna täytin 18 ni mun ajatusmaailma muuttu aika paljon ja erottiin sen kanssa. Tajusin, että oon kauheen nuori ja en oo kokenu tarpeeksi asioita. Ja olihan mun exä mua kuitenkin 4 vuotta vanhempi, vaikka ei se paljoa oo. Mutta tälleen on parempi, ku ollaan edelleen hyviä kavereita sen kanssa. Tän kommentin ei oo tarkotus olla ilkeä, vaan halusin jakaa mun mielipiteen asiasta :)
VastaaPoista